Henkilökohtainen vaaliohjelmani

Moni pyrkii valtuustoon tietyllä teemalla, joka on omaa sydäntä ja/tai osaamisaluetta lähellä. Valtuustossa jokaisen valtuutetun eteen tulee kuitenkin kaupunkilaisen – asukkaan tai yrittäjän – koko elämän kirjo vähintään talousarvion muodossa. Siksi haluankin kertoa laaja-alaisesti omia näkemyksiäni tulevaisuuden Helsingistä ja sen suunnasta.

Koulujen sisäilmaongelmiin on puututtava suunnitelmallisesti. Ongelmien taustalla olevat syyt on selvitettävä perinpohjaisesti, jottei tehdä kalliita korjauksia, joiden jälkeen ongelmat kuitenkin palaavat. Joskus syynä voi olla esimerkiksi muovimaton käyttö, jolloin ongelma ratkeaa lattiamateriaalin vaihdolla.

Malmin lentokenttä on pyrittävä säilyttämään ilmailukäytössä – ja merkittävänä osana kulttuurihistoriaa – Helsingin kaupungin ja Suomen valtion yhteisin toimenpitein.

Kruunuvuoren siltojen rakentamisen yhteydessä on varauduttava myös autoliikenteeseen. Siltojen käyttöä ei tule sulkea ainakaan sähköautoilta ja takseilta – hälytysajoneuvothan siellä jo sallitaan.

Joukkoliikennettä ja yksityisautoilua ei tule asettaa vastakkain. Osalle helsinkiläisistä on tarjolla nyt ja tulevaisuudessa toimivaa joukkoliikennettä, osalle ei. Jälkimmäinen koskee erityisesti poikittaisliikennettä – oli kyse sitten työssäkäynnistä tai asiointiliikenteestä, myös tavarankuljetuksista. Tavoitteena ei voi olla, että jos helsinkiläinen joutuu käyttämään autoa töihin päästääkseen tai hakeakseen lapsensa päiväkodista työpäivän päätteeksi, tämä kestää tarpeettomasti ja kiristää hermoja. Tästä tilanteesta kärsii eniten perheen hyvinvointi. Ruuhkamaksuja ja tietulleja ei tule ottaa käyttöön. Sähkö- ja robottiautot tulevat joka tapauksessa mullistamaan nykyisen ajattelumme ja tapamme liikkua.

Autoliikenteestä osa voidaan siirtää maan alle, sillä Helsingin maaperä antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Mikäli haluamme aidosti kehittää kävelykeskustaa, niin maan päälle tarvitaan vastaavasti lisää elämää ja sykettä, kuten katukahviloita ja -myymälöitä sekä pop up -toimintaa.

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on tulevaisuuden kannalta elämän ja kuoleman kysymys. Jokainen lapsi tarvitsee ainakin yhden turvallisen aikuissuhteen. Jos tämä ei toteudu omassa perheessä, niin se voi toteutua tukihenkilötoiminnan, edullisten harrastusten tai muun vapaaehtoistoiminnan kautta.

Palveluasumiseen tarvitaan pariturva. Vanhoja aviopareja ei saa erottaa toisistaan sillä varjolla, että toinen tarvitsee eritasoista apua ja tukea kuin toinen. Sellainen yhteiskunta ei ole inhimillinen, jossa tämä sallitaan vain eurojen perusteella. Tukholmassa on jo käytössä pariasuntotakuu.

Ikäihmisille tarvitaan erilaisia asumisratkaisuja. Mantrasta koti on vanhukselle paras paikka tulee luopua. Suurelle osalle näin on, mutta erityisesti yksinäisillä vanhuksilla tilanne voi olla toinen. Jos sukua ei ole ja ystävät ovat kuolleet, eivät kotipalvelun 10-15 minuuttia kestävät käynnit muuta perusongelmaa: elämä voi tuntua turvattomalta, yksinäiseltä ja jopa pelottavalta. Meidän on luotava yhteisöllisiä – myös eri sukupolvia yhdistäviä – asumisratkaisuja ja tarjottava yhtenä vaihtoehtona kodinomaista laitosasumista. Lisäksi vanhuspalvelujen kustannuksia on arvioitava kokonaisuutena ja huomioitava tässä muun muassa erikoissairaanhoidon kustannukset.

Yhteiskunnan arvo mitataan sillä, miten se huolehtii kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Osa ikäihmisistä ja vammaisista henkilöistä sekä syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja ja veroeuroja eikä heitä tule siitä syyllistää. Arviolta 20 % kansalaisista kuluttaa 80 % sote-menoista, mutta niin sen tulee ollakin – palveluja tulee tarjota henkilöille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Samalla on vahvistettava ihmisten kykyä ottaa vastuuta omasta ja toisten elämästä sekä kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan asemaa. Hyvä elämä ei muodostu siitä, että viranomainen on lähin omainen.

Pohja tulevaisuuden kunnalle luodaan tulevalla vaalikaudella, kun sote- ja maakuntauudistus muuttaa kuntien roolia ja toimintaa merkittävästi. Kun toteutamme muutosvaiheen oikein, kunnallisveroa on mahdollista jopa laskea. Tulevaisuuden kunnat ovat sivistyksen, elinvoiman, yrittäjyyden, hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä. Parhaimmillaan ne toimivat kuntalaisten yhteisöllisinä alustoina, joissa yhdistyvät yhteiskunnan, kolmannen sektorin, yritysten ja ihmisten omat voimavarat. Tähän meillä on Helsingissä kaikki mahdollisuudet.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yksi tulevaisuuden kunnan keskeisiä tehtäviä. Niitä voidaan edistää muun muassa lisäämällä maksuttomia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia – vaikkapa avaamalla koulutiloja iltaisin yhdistysten käyttöön. Keskiössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ovat myös julkiset liikuntamahdollisuudet, kirjastot ja muut ihmisten kohtaamispaikat sekä taiteen ja kulttuurin keinot.

Helsinkiläiset päättäjät vaikuttavat jatkossa maakuntavaltuustossa. Vaikka sote- ja maakuntauudistus siirtää sote-palvelut maakuntatasolle, niin Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuu jatkossa monta helsinkiläistä valtuutettua. Heillä on vastuu koko Uudenmaan – myös helsinkiläisten – sote-palvelujen tulevaisuudesta ja toimivuudesta.

Helsingistä on luotava Suomen yrittäjäystävällisin kaupunki. Yrittäjät eivät saa tukehtua byrokratiaan ja liian korkeisiin maksuihin. Yrittäjyyden esteitä on alennettava muun muassa purkamalla turhaa hallintoa ja keventämällä lupamenettelyjä. Yritysvaikutusten arvioinnin on oltava kiinteä osa päätöksentekoa. Pääkaupunkiseudun ja jopa laajemmin muun Uudenmaan kasvupalvelut on tarkoitus yhdistää sote- ja maakuntauudistuksen myötä uuteen kuntayhtymään. Tämä tarjoaa täysin uuden alustan yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseen sekä yhteistyöhön muun muassa yrittäjäjärjestöjen kanssa.

Voimme luoda uutta matalan kynnyksen yritystoimintaa omilla päätöksillämme. Kahvila-autojen ja ruokarekkojen osalta asiassa onkin jo edetty. Vaikkapa Sibelius-monumentin yhteydessä voitaisiin tarjota erilaisia kahvila- ja matkamuistopalveluja. Jokainen turistin reppuun päätynyt Sibelius CD tuo myös verotuloja kaupungille.

Helsinki-Tallinna –tunnelia kannattaa edistää ennakkoluulottomasti. Tunnelilla olisi suuri merkitys tavarankuljetusten, matkailun ja yritystoiminnan edellytysten kannalta. Hankkeelle voisi olla mahdollista saada myös EU-rahoitusta. Uutta Länsimetroa siitä ei kuitenkaan saa syntyä.

Helsingillä on kaikki mahdollisuudet nousta digitalisaation kärkikaupungiksi. Digitalisaation avulla voimme automatisoida rutiinitöitä, uudistaa toimintamalleja, tehostaa toimintaa, varmistaa, että asiakastieto on käytettävissä oikeaan aikaan oikeassa paikassa, parantaa kaupunkilaisten palveluja, edistää kestävää kehitystä ja luoda uutta liiketoimintaa. Oikein hyödynnettynä teknologia lisää ikäihmisten turvallisuuden tunnetta ja mahdollistaa kotona asumisen sekä parantaa koululaisten oppimismahdollisuuksia.

Helsingin toiminta ja talous on pidettävä tasapainossa. Kohtuullisella verotuksella vahvistetaan kaupunkilaisten ostovoimaa ja lisätään taloudellista toimeliaisuutta – ja kerätään sitä kautta itse asiassa lisää verotuloja. Toimintaa voidaan tehostaa ja palveluja parantaa hyödyntämällä digitalisaatiota ja purkamalla turhaa hallintoa – kuten olemme tehneet nykyisessä työpaikassani Etevassa. Näin voidaan vaikkapa lisätä käsipareja asiakastyöhön, kuten kotipalveluun.

Asumisen hintaa on saatava alaspäin, jotta työvoiman kysyntä ja tarjonta voivat kohdata Helsingin seudulla ja työmatkat eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi. Asiaan ei ole helppoja ja nopeita ratkaisuja, mutta tilanteeseen voidaan vaikuttaa kaavoituksella, rakennusmääräyksiä keventämällä, muuttamalla toimistotiloja asunnoiksi sekä tonttien ja vuokrien hinnoittelulla.

Pakolaiskysymykset on ratkaistava kiihkottomasti, mutta kaikkia maahanmuuttajia ei tule asuttaa Helsinkiin tai muualle pääkaupunkiseudulle. Se ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti kestävää. Suomessa on hienoja esimerkkejä kotouttamisesta muun muassa Pohjanmaalta. Pääkaupunkiseutu on asumis- ja muilta kustannuksiltaan muuta maata kalliimpi toimintaympäristö, ja keskittäminen pahentaa entisestään asuntopulaa ja nostaa keskimääräisiä asumiskustannuksia.

Tämän hetken päättäjät tekevät myös tulevia sukupolvia koskevia päätöksiä. Tarvitsemme kestävää talouskasvua, kestäviä hankintoja ja kiertotaloutta luonnon, ympäristön, ihmisten ja eläinten tulevaisuuden turvaamiseksi. Kestävän kehityksen tulee olla myös sosiaalisesti kestävää. Esimerkiksi etätyötä lisäämällä voimme vähentää liikennettä, parantaa työssäjaksamista sekä työn ja muun elämän yhteensovittamista. Meidän tulisi myös enenevässä määrin hyödyntää kestäviä energiaratkaisuja, kuten maalämpöä, ruuvimallisia tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleja – vaikkapa keskustan katoille.

Minulle Helsinki on nyt ja tulevaisuudessa mahdollisuuksien metropoli. Kotikaupunki, jossa on hyvä kasvaa, asua, elää ja yrittää.