Jos olisin mun koira
Perheesemme on kuulunut liki koko 2000-luvun vehnäterrieri, Roope nimeltään. Roope ehti ylittää 15 ja puolen vuoden kunnioitettavan rajapyykin ennen kuin siirtyi sateenkaarisillalle 14. marraskuuta.
Roope sairasti paljon, vaikka saikin pitkän elämän. Matkan varrelle on mahtunut allergioita, borrelioosi, epilepsia, furunkoloosi ja lopuksi vaivasi jo dementiakin. Aina silloin tällöin olen pohtinut, miten hyvin oma terveydenhuoltoni toimisikaan, jos olisin mun koira – Suvi Teräsniskaa mukaillen.
Roope on voinut valita vapaasti lääkäriasemansa ja lääkärinsä. Akuuteissa tai erikoislääkäriä vaativissa tilanteissa on yleensä päästy vastaanotolle jo samana päivänä, hätätapauksissa myös jonon ohi. Tämä on joskus jopa tapahtunut työpäivää venyttämällä.
Luethan loput Uuden Suomen Puheenvuorosta:
Ei kommentteja