Kuntaliitoksia ja uudistettuja prosesseja

Vanha tuttu pyysi ottamaan kantaa kuntaliitoksiin. Hallituksen kuntauudistus on vauhdikkaan alun jälkeen juuttunut lähtökuoppiinsa. Tilannetta mutkistaa samaan aikaan käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä asiaa valmistelevan työryhmän sisälläkin. Valitettavasti myös välttämättömät kehittämishankkeet on pantu monin paikoin jäihin, koska tulevaisuuden suunta on epävarma ja talous sakkaa. Tähän puuttui äskettäin muun muassa professori Juha Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.

Kun kuntaväen piirissä liikkuu, yhtenäinen viesti kuitenkin on, että ”jotain tarttis tehrä”. Väestö ikääntyy, perinteinen vientiteollisuus piiputtaa, velkaantuminen lisääntyy, julkiset menot kasvavat, ikärakenteen muutos näkyy hitaana talouskasvuna käytettävissä olevan työvoiman vähentyessä, rekrytoinneissa on ongelmia. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin.

Tarvitsemmekin kunta- ja organisaatiorakenteellisia uudistuksia, mutta niiden ohella katse pitäisi kohdistaa palvelukonseptien ja -prosessien sekä toimintamallien uudistamiseen ja teknologian hyödyntämiseen nykyistä tehokkaammin. Näissä uudistuksissa kuntien oma henkilöstö ja asiakkaat, kuntalaiset ovat riittämättömästi hyödynnetty voimavara. Myös kuntien 554 lakisääteistä tehtävää on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti ja tarvittaessa karsimaan.

Tutkimustieto ja käytännön kokemukset osoittavat, että toteutuneiden kuntaliitosten jälkeen käyttömenot jatkavat kasvuaan. Tähän vaikuttavat muun muassa palkka- ja palvelutason harmonisointi, viiden vuoden työsuhdeturva, palvelu- ja tietojärjestelmien yhtenäistämisen aiheuttamat kustannukset sekä aiemmin tehdyistä, päällekkäisistä investoinneista johtuva käyttömenojen kasvu. Pelkkä kuntarakenteiden uudistaminen ei siis todellakaan riitä – lyhyellä tähtäimellä.

Kunnalliset peruspalvelut eivät ole massatuotantoa, jossa suurtuotannon edut jylläävät. Vaikka sijoitamme 500 lasta 50 sijaan samaan päiväkotiin tai keskitämme 1.000 vanhusta 100 sijaan samaan palveluasumisyksikköön, ei henkilökunnan määrää voida merkittävästi vähentää, koska tiettyä määrää lapsia ja vanhuksia tarvitaan hoitamaan tietty määrä ammattilaisia. Isommissa työyksiköissä osaamista voidaan kuitenkin jakaa ja kehittää, sijaisjärjestelyt on helpompi hoitaa, asiat eivät henkilöidy ja työntekijät voivat vaikuttaa enenevässä määrin työn sisältöön. Nämä ovat juuri niitä syitä, miksi pienissä terveyskeskuksissa on pulaa lääkäreistä.

Henkilökohtaisesti en kannata pikaista kuntaliitosta pääkaupunkiseudulla. Helsingissä riittää lähivuosina sisäisiä kehittämiskohteita, kuten sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen. Käytetään energia ja resurssit ensin niihin. Kun oma pesä on laitettu kuntoon, tilannetta voidaan tarkastella uudelleen. Tähän pätee sama vanha oppi kuin ulkoistamiseen: ongelmia ei kannata ulkoistaa – eikä haudata kuntaliitosprosessin syvyyksiin.